Tulossa pian!

Väkertäjän verstaan kävijämäärä hipoo jo 1000 kävijää ja sen kunniaksi aion pitää lähitulevaisuudessa arvonnan. Millaisen? Sen haluan pitää vielä salaisuutena. Vihjeen tahdon kuitenkin antaa. Siihen liittyvät kissa ja kruununkorkki.

*vink vink*

Hmmm..mikähän se olisi..? Stay tuned!

Väännä se rautalangasta

Joskus on kiva tehdä töitä, mistä on kuullut toisen tykkäävän ja tehdä se niin, ettei toinen osaa arvata. Olin kuullut pari vuotta sitten, joulu alla, anoppini harmittelevan ääneen sitä, ettei ollut ostanut käsityömessuilta näkemäänsä keittiöpyyhetelinettä, joka oli tehty metallista. 

Kuulemastani heräsi idea kokeilla tehdä sellainen itse ja yllättää anoppi - toivonmukaan - positiivisesti. Koska olen käytännön ihminen on minustakin hauska vääntää asioita rautalangasta ja näinpä keittiöpyyheteline sai valmistua siitä. 

Lahja

Helmiä hajonneesta kaulakorusta

 

Tein keittiöpyyhetelineen omasta päästä eli mallia tai ohjetta ei ollut. Työn teko ei siksi mennyt suoraviivaisesti alusta loppuun, vaan välillä jouduin tekemään uudestaan esim. ohuemman rautalangan rakennelman, mutta se se vasta opettavasista olikin. Loppujen lopuksi nätti siitä tuli ja anoppikin tykkäsi.

Purkista pientä kivaa

Kuten sanottu, minusta on hauska keksiä käyttötarkoituksia kertakäyttötavaralle ja näin tehdä taas tarpeettomasta tarpeellista. Tämä sääntö koskee eniten kaikkia purnukoita, oli ne sitten peltisiä tölkkejä tai muovisia pieniä rasioita. Kaikkea en toki kerää, mutta sitten kun iskee inspis, on se pakko laittaa jemmaan.

Ja näin kävi sitten ihan taannoinkin.  

Kahden kopla

Tunnistatte varmaan vasemmalla olevan kaverin. Se on ystävämme B-vitamiini purkki. Hänen edeltäjästään (kuvassa oik.) halusin tehdä pienen, sievän säilytysrasian. Niinpä aluksi liotin häneltä etiketin pois. Halusin vaihtaa myös kannen väriä, joten hioin sen pinnan karkeaksi. Näin maalipinta ei heti hilseilisi pois.

Kansi kuivumassa, purkin päällystys vuorossa

Seuraavaksi maalasin kannen ja aloin päälystämään purkkia pitsisellä servettipaperilla. Purkin pinta oli jäänyt etiketin pois oton jälkeen liimaiseksi, mikä helpotti servetin kiinnittämistä lakalla purkin pintaan huomattavasti.

Purkin kuivuttua lisäsin uudella hienolla leimasin sarjallani purkin pintaan koristeita ja täytyy myöntää, olen tyytyväinen tähän pikku pakerrukseeni. 

Uusi korurasia

Purnukasta tuli mm. hyvä korun säilytys rasia, jota voi matkallakin pitää mukana ja ksylitolipastilleille se voisi olla myös sopiva. Muutakin säilyttää voisi, se on vain tarpeesta kiinni.

Onnea ainakin Sierrallisen verran

Isäni oli täyttämässä pyöreitä vuosia ja onnittelukortti oli tämän saavutuksen vuoksi paikallaan, mutta millainen, se oli kysymys.

Ajattelin kortin olevan miehisesti autoaiheinen ja koska isäni on aina tykännyt Fordeista, halusinkin kortin olevan sen aiheinen. Isälläni on ollut monta Fordia elämänsä aikana, mutta eniten minulle on jäänyt mieleen lapsuusajan Sierra. Tämä automalli pääsisi  siis myös korttiin.

Sopivaa Sierraa etsin tovin, mutta lopulta sellainen löyiyikin ja lisäksi kuvaa tuli vielä muokattua mieleiseksi. Seuraavaksi oli vuorossa sopivan korttipohjan valitseminen.

Sierrat goes to sommittelu

Kuvalle halusin laittaa taustaksi myös värillisiä papereita, jotka molemmat löytyivät kierrätyspaperiosastoltani.

Ikkunallinen korttipohja

Nämä liimasin sitten yhteen ja kuivuttuaan, lisäsin leimasimella koristekoukerot kuvan pintaan.

Leimoja!

Seuraavaksi liimasin kuvan korttipohjaan ja lisäsin onnittelutekstin, jonka olin naputtanut vanhalla kirjoituskoneellani.

Onnea Iskä! <3