Piece of cake(paper)!!

Vapaa joulukuu mahdollisti ajan kuluttamisen joulukorttien parissa. Inspiraation lähteenä toimi ystäväni viime syksynä tuunaama pitsisateenvarjo, joka toteutettiin vanhaa pitsiliinaa sabluunana hyväksikäyttäen. Maalina oli valkoinen spraymaali ja lopputulos oli tosi hieno. Tämä teos jäi elämään mielessäni aina näihin päiviin saakka...

1. Leimasin värillä töpöttelyä.  2. Kakkupaperi sabluunana & valkoista akryyliväriä
3. Mitä paperin paljastui...

Korteissanikin oli tänä jouluna vahvasti pitsi mukana. Lähinnä askarteluun hankkimani kakkupaperit saivat vihdoinkin käyttöä. Ne toimivat  sabluunoina ja joissakin korteissa myös painantavälineinä.

Töptöptöptöptöptöptöptöp...

Leimasimien lisäksi testasin myös pelkästään akryylivärejä.

1. Kolmiosainen kortti, tausta maalattu ja töpötelty akryyliväreillä.
2. Kortti koottuna ja kehykset maalattuna.

Uppouduin korttien tekemiseen täysin ja niitä tulikin lopulta aika monta. Ajan kulua ei huomaa, kun käsillä on jotain, mistä tykkää valtavasti!

Valmiita lähetettäväksi

Rauhallista joulun aikaa!

Kiitos ja hyvästi!

Ei kuitenkaan hyvästejä bloggerille, mutta opiskelulle. Ei valmistuminen olisi ollut mahdollista tietenkään ilman opettajien tukea. Heille siis iso kiitos! 

Helmihampaat, hymysuut! Kiitos opeille!

Blogini harrastahtinen päivittäminen jatkuu siis tulevaisuudessakin, jossa odottaa uudet haasteet. Minulla ja miehelläni on yhteinen pidempi projekti, koska olemme nyt onnellisia talon omistajia. 

Kuulette projektistamme enemmän, kunhan saan kuvat koneelle. 

C niinkuin Cyksy

Toiset ne nukkuu, toiset jaksaa vielä juhlia

Syksy on flunssakautta parhaimmillaan (pöpön näkökulmasta) ja aikaa, jolloin villasukat pikkuhiljaa hiipivät kaapin perukoilta jalkoja lämmittämään. Flunssan toivotaan kuitenkin pitävän suhteellisen pitkää välimatkaa itsestämme. 

Vaikka C-vitamiinin on todettukin olevan ”turha” vilustumisen estossa, ei se täysin turha kaveri kuitenkaan ole. Puute voi nimittäin aiheuttaa väsymystä, päänsärkyä ja pahimmillaan jopa keripukkia. Hyviä C-vitskun lähteitä on useita, mutta ylivoimaisesti paras on tyrni! 

Sain armaalta anopiltani pullokaupalla tyrnimehua, josta olen kehitellyt kuun aikana smoothieita eri versioina. Tässä yritelmistä onnistuneita yhdistelmiä: 

______________________________________________________ 

1.

• Banaani
• kypsiä luumuja
• maustamonta jogurttia
• tilkka viinimarjamehutiivistettä (tai muu mehutiiviste) makeutta antamaan
• tyrnimehua
• vettä 

2. 

• Mansikoita ja/tai vadelmia
• mansikka-banaanijogurttia
• tyrnimehua 
• vettä

______________________________________________________ 

Aina ei toki tarvitse olla jogurttia, vaan sen voi toki korvata laimennetulla mehulla. 

Mielestäni näistä kahdesta parempi oli eka versio. Ei tullut ainakaan liian makeaa. Onko sinulla feivörittiä makuyhdistelmää?

Ihanaa syksyn jatkoa ja pitäkää pöpöt kaukana! 

Päivitystä kesälaitumilta

Askartelukaupan ale-myyjäisistä voi tehdä löytöjä. Itse löysin keväällä camee koru- ja köynnösleimasimet pilkkahintaan. Leimasimilla ei ole tullut pitkään aikaan leikittyä ja tämän takia halusinkin tehdä synttärikortin kaverille niitä hyväksikäyttäen. 

Testing, testing 1-2-3-4

Sopiva kuva liimattuna kartonkiin ja kartongin koristelu työn alla

Sommittelua. Oisko hyvä näin?

Lisää leimaa

Valmis! Hyvää syntymäpäivää ystävä rakas <3

Pienpuhde: korurasian tuunaus

Nurkissani on kauan jo ollut pölyttymässä korurasia, jonka olen äidiltäni joskus saanut. Läpinäkyvä muovi on samentunut paikoin ja ulkomuotoa on ajan rattaat nakertaneet.

Kovia kokenut korurasia

Päätin kokeilla spraymaalaustaitojani ja lähdin salamyhkäisesti illan hämärtyessä takapihallemme sanomalehden, rasian ja spraypurkin kanssa. Naapurit mahtoivat katsoa ihmeissään puuhiani.

Jänniä sattuu! Nätti tuli silti.

En tiedä mikä meni "vikaan", mutta lopputulos oli parempi kuin odotin. Maalin kuivuessa pinta alkoi nimittäin rakoilla nätisti. Mitään krakleeraus-lakkaa en kuitenkaan käyttänyt.

Loppusilaukseksi lisäsin askartelulakan avulla pintaan pari servetistä leikattua ruusua. Söpö siitä tuli :3

Pienpuhde: muistivihko

Ostin kerran vihkon, jonka ulkomuotoon halusin piristystä. Sydänteema oli ihan kiva, mutta kaipasin kuitenkin jotain astetta hempeämpää.

Työn alla oleva vihko samankaltainen, mutta isompi

Varastostani löytyi kukkien käärintäpaperia, jonka kuosi miellytti silmää. Siitä tulikin päällyste kannelle.

Roses

Vihkon kansi pelkällä kukkakäärellä tuntui kuitenkin liian valjulta, joten viimeistelin kannen vielä leimasimilla ja tussilla. Muodonmuutoksen kokenut vihkoni oli valmis.

Tähän kelpaa kirjoittaa

Mittatilaussukat

Mikä on sen mukavampi tapa kuluttaa junamatkalla aikaa kuin kutominen. Vaunun tasaisessa kyydissä on helppo kehitellä kirjoneuleita ja muistella miten sukan kantapää taas menikään. Tällaiselle sukkapuikkonoviisille tuo ympäristö luo oivan tilaisuuden tarttua puikkoihin. 

Matkan määränpää

Junamatkan aikana tarkoituksenani oli tehdä sukat puoliskolleni, mutta matkan edetessä selvisikin, ettei sukan koko ollut lähellekään hänen vaikka oli kyseessä jo sukkavyötteen maksimi silmukkamäärä. Harkitsin jo sukan purkamista, mutta koska toinen varsi oli jo valmis, päätin lahjoittaa sukat isälleni.

Sukat valmistuivat nopeasti (toisin kuin yläasteen aikaiset sukat, joista ensimmäinen sukka odottaa edelleen paria...). Isän sukkiin tuli omasta päästä keksitty kirjoneule ja tein niiden lestistä ohjetta kapeammat, jotta sukka istuisi paremmin. Välttyäkseni virhearvioinnilta pyysin isääni lisäksi mittaamaan jalkapohjansa pituuden. Tarkkuus kannatti ja tekeleeni istuivat isän jalkaan kuin sukat! ;)

Viittä vaille valmiit

Sukat jo testikäytössä

Sukat saivat hyväksynnän ja pääsivät käyttöön samana päivänä. Tällä hetkellä testaan onnistuisiko tehdä omasta päästä villapaita koiralleni Napille. Muuten en tykkää koiraani pukea, mutta pienen koiran ohut turkki pitää huonosti lämpöä kovilla pakkasille. Katsotaan jos se ensi talveksi valmistuisi. :)

Lämpöä koleaan kevääseen

Laatikostani löytyy monenlaista jämälankaa, joista haluan päästä eroon pikkuhiljaa. Niinpä aloitin taas pitkän tauon jälkeen kutomaan. Motivaation ylläpitämiseksi päätin aloittaa kuitenkin jostain helposta joten tein itselleni säärystimet, joista on ollut puute tähän asti.

Pitsiset söpöilysäärystimet

Jos joku haluaa, voin skannata pitsimallin ohjeen tänne. Kutomisharrastus ei kuitenkaan jää nyt tähän, sillä valmisteilla on perinteiset villasukat. Niistä lisää seuraavalla kerralla! :)

Ystävänpäiväkortteja

Tänä vuonna halusin iski ystävänpäiväkärpänen ja sain inspiraation väkertää kortteja ystävieni iloksi. Niinpä istuin sorvin ääreen.

Halusin käyttää tässä tapauksessa aikaisemmin löytämiäni suloisia servettejä hyväksi. Kääräisin servetin aaltopahvipalasen ympärille ja lisäsin vähän liimaa väliin ja voilá! Pohja kortille oli valmis.

Valmiit korttipohjat 

Korttiin tuli liiman kuivuttua kiva ajan patinan jälki. Eli patinaa 20 minuutissa!

Lisäsin korttiin valmiin kartonkisydämen ja muovisen pitsinauhan. Taakse liimasin valkoisen kartongin.

Would you be my valentine?

Kortit ja jääkoristeet sävysävyyn

Kortti erilaisesta servetistä

Sama kortti takaa. Pitsireunus kakkupaperista leikattu.

Hyvää ystävänpäivää! <3

Jäähän ikuistettua

Kuulostaako tilanne tutulta: olet ruokakaupassa ja näet nätin kimpun kukkia. Valitset kauneimman ja kassan jälkeen läkset pakkaamaan niitä suojataksesi talven kylmyydeltä innoissasi. Seuraavana päivänä huomaat vaasissa nuokkuvia kukkasia...

Tämä on jo ainakin minulle tuttua, mutta onneksi tänään nuokkuvat kukat huomatessani muistin vinkin, jonka olin napannut sanomalehdestä aikaisemmin. Voisinkin ehkä sittenkin hyötyä näistä kukista vielä pitkän aikaa.

Siispä aluksi leikkasin varsia lyhyemmäksi.

Nips Naps

ja asettelin ne nätisti kakkuvuokiin ja laveaan astiaan.

Ruusuja ja neilikoita

Sitten kiviä painoksi (näköjään sisustuskivetkin käy) ja päälle vettä kunnes kukat peittyvät.

Kiss me, För evigt!

Sitten ulos pakkaseen muutamaksi tunniksi. Kivet otin pois ennenkuin veden pinnalle oli muodostunut liian paksu jääkerros. Pakkanen teki hienosti tehtävänsä ja tällaisia niistä tuli:

Jääkukkia

Ajattelin ripustaa toisen jääkakuista parvekkeen katosta roikkumaan ja toisen sisällä voin polttaa tuikkua. Jäisistä kukista tulee olemaan iloa pitkään, onhan ne jäähän ikuistettu - ainakin kevään loppuun asti.