torstai 6. helmikuuta 2014

Seinälaukku


Makuuhuoneessamme on peili, jonka tykönä teen päivittäiset ehostukseni seisten. Ehosteeni ovat kuitenkin sijainneet vieressäni matalalla yöpöydällä. Kiireisinä aamuina kumartuminen oli tuntunut liian vaivolloiselta, joten päätin tehdä asialle jotain. 

Se jotain oli tovin ajatustyön ja varaston penkomisen jälkeen tämä:


Tyylikäs käsiveska


Kyseessä on kirpputorilta muinoin löytämäni rottinkipunoslaukku, joka on odottanut päivänvaloa pitkään. Tämän halusin kiinnittää seinään tavalla tai toisella, tehden lähemmän laskupaikan meikeilleni. 

Ensimmäisenä naulasin taulukiinnikkelenkit laukun sisäpuolelle. 


Taululenkki - check!


 Laukku on nätti, mutta mielestäni liian koruton, joten päätin koristella sen.


Koristeluvaihtoehtojen läpikäyntiä


Suosikikseni nousi luonnonvalkoinen pitsinauha, jonka soljen avulla ja parilla kiinnityspistolla sain rusetin muotoon. Keskelle kiinnitin puisen napin juuttinarulla.


Rusetti helposti ja nopeasti.


Rusetin saa soljen avulla tehtyä seuraavasti: 

 
Nauha taitetaan kuvan tavoin, lenkit pujotetaan soljen läpi ja kiristetään lenkeistä. Voila!
 

Koristenauhan kiinnitin kuumaliimalla ja lisäsin vielä satiininauhan pätkän väriä antamaan. Seinälaukkuni oli kiinnitystä vaille valmis.


 Ja seinälle mars!


Vanhan talon vanhat tapetit ottivat seinälaukkuni hyvin vastaan. Siinä se on hyvä! :) Kiinnitys tapahtui taululenkkeihin solmittujen satiininauhojen avulla. Seinälaukun plussana on, että meikit saa tarvittaessa piiloon tomulta.

 
Nysse on kiinni ja nysse on auki!



Tässä on hyvä ehostautua!



Vanhasta talostamme ja sen kommervenkeistä enemmän ensi kerralla! Tataa! :)

lauantai 11. tammikuuta 2014

Napin nuttu


Karvaisimpana perheenjäsenenämme on poikachihumme Nappi. Hän on reilu 10-vuotias sisupakkaus, joka ei kuitenkaan viihdy ulkona pitkiä aikoja yli -15 asteen pakkasessa. Tarpeita tuolloin toimitetaan yleensä kaksi jalkaa ilmassa yhden sijasta. 


Tuitui Nappi :)

Napille on jo aikaisemmin hankittu hieno vettä ja tuulta hylkivä fleece-haalari, mutta arvaatte varmaan pitääkö hän siitä. Päälle sen saa pukea, mutta tarpeita se päällä ei tehdä!

Alkoi operaatio Napin nuttu. Olin aikaisemmin "vahingossa" pessyt mieheni puolivillaisen neulepaidan liian korkeissa asteissa. Kitistyneen paidan laitoin operaation aluksi vielä 90°C pesuun, jotta paita huovuttuisi lopullisesti.


Pikkupaita jo osina


Minipaidasta leikkasin nuttua varten kolme eri osaa Napin sademanttelia hyväksikäyttäen. Osat ompelin käsin yhteen villalangalla. 


Palaset jo koottuna, selkäosa ylöspäin


Vatsan alle tulevaan osaan ompelin koneella ystäväni vinkistä palasen kahvipaketin muovia, jotta masun alus olisi helposti puhdistettavissa pissasta ja ravasta yleensäkin. Kiinnitysvyöt tein vanhasta avainlenkistä, jossa oli valmiina heijastinpinta ja lukot.


Nuttu selällään ja hieno kusisuoja3000


Nutun reunojen huolitteluun käytin villalangan lisäksi ohuehkoa heijastinnauhaa. Näin sain näkyvyyttä Napille.  


Nuttu levitettynä, operaatio selkeästi kiinnostaa kohdetta.


 Jäljelle jääneestä avain lenkistä halusin tehdä jotain hauskaa nuttuun. 


Heijastava rusetti, kiinnitys nuttuun hakaneulalla.


Nuttu valmistui parissa illassa ja testikäytössä se on ollut viime vuoden lopussa kovillakin pakkasilla. Nappi on tykännyt nutusta ja helpottanut asiointia ulkona. Tassut pysyvät paremmin maassa. :) Operaatio Napin nuttu oli siis onnistunut hyvin.

Lopuksi posetuskuvia:


Iso poina! :)







keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Piece of cake(paper)!!


Vapaa joulukuu mahdollisti ajan kuluttamisen joulukorttien parissa. Inspiraation lähteenä toimi ystäväni viime syksynä tuunaama pitsisateenvarjo, joka toteutettiin vanhaa pitsiliinaa sabluunana hyväksikäyttäen. Maalina oli valkoinen spraymaali ja lopputulos oli tosi hieno. Tämä teos jäi elämään mielessäni aina näihin päiviin saakka...

1. Leimasin värillä töpöttelyä.  2. Kakkupaperi sabluunana & valkoista akryyliväriä
3. Mitä paperin paljastui...


Korteissanikin oli tänä jouluna vahvasti pitsi mukana. Lähinnä askarteluun hankkimani kakkupaperit saivat vihdoinkin käyttöä. Ne toimivat  sabluunoina ja joissakin korteissa myös painantavälineinä.

Töptöptöptöptöptöptöptöp...


Leimasimien lisäksi testasin myös pelkästään akryylivärejä.





1. Kolmiosainen kortti, tausta maalattu ja töpötelty akryyliväreillä.
2. Kortti koottuna ja kehykset maalattuna.

Uppouduin korttien tekemiseen täysin ja niitä tulikin lopulta aika monta. Ajan kulua ei huomaa, kun käsillä on jotain, mistä tykkää valtavasti!


Valmiita lähetettäväksi






Rauhallista joulun aikaa!