100 ja yksi nappityötä - tai sitten ainakin pari

Kuten aikaisemmin olen maininnut ja aikaisemmista julkaisusta sen on voinut huomata, tykkään napeista. Tämän seudun pelastusarmeijan kirppikset ovat olleet tähän mennessä parhaita nappiapajia, koska sieltä napit löytää helposti, kiitos hyvin ylläpidetyn järjestyksen. Olen aikaisemmin esiteltyjen koriste-esineiden lisäksi käyttänyt nappeja myös käyttöesineissä, joista pari esimerkkiä seuraavaksi.

 I like it simple

Kaipasin kuvassa olevia nappikorvakoruja pitkän aikaa ja kun niitä ei löytynyt kaupasta, päätin tehdä ne itse. Niiden valmistaminen oli helppoa. Mieluisten nappien lisäksi tarvitsin korupohjat, joita saa ainakin askartelukaupoista sekä pikaliimaa. Kuvassa olevien korvisten tekemisen kautta opin, ettei kuumaliima sovellu napin kiinnittämiseen, vaikka se hyvältä idealta aluksi tuntuikin. Nappi ei nimittäin tällä menetelmällä kauan pysynyt korupohjassa kiinni. Onneksi erään ystävällisen askartelukauppiaan opastuksella käytinkin pikaliimaa, jonka olin aikaisemmin mieltänyt vain korjaustarkoitukseen. Kaikkea uutta sitä oppii vanhalla iälläkin...

Tarkoituksenani on jokin kaunis päivä tehdä uusia nappikoruja. Kaula- ja rannekorun valmistamista olen ajatellut kokeilla, mutta saa nähdä milloin saan aikaiseksi.

Kännyvaatemuoti 2011

Viime syksynä päätin hankkia ensimmäisen kosketusnäytöllisen puhelimen. Aikaisemmasta kännykän kaltoinkohtelukokemuksesta johtuen halusin tehdä sille suojapussin. Kuten kuvasta näkyy, yhden sijaan teinkin heti kaksi. Varastostani löytyi nimittäin kahdenlaista kangasta, joiden väliltä en osannut päättää.

Tummanruskeasta pellavakankaasta tehty pussukka on kerran pelastanut kännykkäni jopa hukkumiselta. Tuolloin vesipulloni oli vuotanut ja kännykkä oli saanut uida jonkun tovin laukun pohjalla. Suojapussi oli täysin märkä, mutta onnekseni kännykkä edelleen toimi!

Helmiäiskoru

Eräänä päivänä katsahdin makuhuoneen seinällä roikkuvaa koristekorua. Olin edellisenä vuonna koonnut sen kirpputorilta löytämistäni helmiäisnapeista, rikkinäisestä rannekorusta sekä rautalangasta, mutta käyttökoruksi siitä ei oikein ollut sen massiivisuuden vuoksi. Olin kuitenkin tyytyväinen aikaansaannokseeni, mutta roikkuvana seinäkoristeena siitä ei oikein ollut silmäniloa.  Mielestäni se tarvitsi tukea, jotta sitä voisi pitää esillä seinällä.

Seuraavassa hetkessä kaivoinkin esille pienehkön styroksilevyn ja mustan trikoopuseron sommitellakseni tulevaa tekelettäni.

Sommitelma

Kuvassa olen pikaisesti vain kietaissut trikoopuseron styroksilevyn ympärille ja etsinyt helmiäiskorulle sopivan paikan alustalla. Tarkoitus oli vain nähdä kuinka hyvin musta kangas ja styroksilevyn muoto sopisivat korulle. Seuraavana päivänä kävinkin ostamassa puuvillakangasta ja pienipäisiä nuppineuloja korun kiinnittämistä varten. 

Aloitin työn kiinnittämällä mustan kankaan styroksiin pienillä ilmoitustaulunastoilla. Yritin saada kulmista suht tasaiset, mikä osottautui hankalaksi, koska kangas oli ehkä hitusen liian vahvaa styroksin paksuuteen nähden.  Onnistuin kuitenkin mielestäni yrityksessä hyvin. Sitten minun piti alkaa miettimään sopivaa tapaa kiinnittää koru taulupohjaan. Ajattelin käyttää edelleen pienipäisiä nuppineuloja, mutta käytännön toteutus oli vielä auki.

Yksityiskohta valmiista taulusta

Helmiäiskorussani napit olivat sopivasti limittäin, joten päätin sijoittaa nuppineulat niiden alle. Aluksi minun tuli kuitenkin taivuttaa neulojen päitä tarpeeksi, jotta ne pitäisivät metallilankaan pujotettuja nappeja paikoillaan. Käsikorun osissa oli valmiiksi pienet reiät, joista muutamista laitoin neuloja läpi myös. 

Taulun takaosa

Taulun takaosan puolella taivutin läpi pistettyjen neulojen päät koukkumaiseksi ja ne ovat pitäneet helmiäiskorun paikoillaan aina näihin päiviin saakka.

Valmis helmiäiskorutaulu (25cm x54,5cm)

Loppujen lopuksi olen työhöni hyvin tyytyväinen. Musta kangas tuo mielestäni korun hyvin esille ja styroksi on sopivan kokoinen ja muotoinen.

Pientä kivaa

Seuraavat käsityöt liittyvät nimeltämainitsemattoman sosiaalisen median -haasteeseen, johon tartuin kaksi vuotta sitten. Haasteessa oli kyse valmistaa jotain itse tehtyä haastetta kommentoineelle vuoden sisään. Haasteeseen vastasi kolme henkilöä ja keksin aika nopeasti mitä heille väkertäisin. Varastossa minulla oli kahden väristä huopakangasta sekä sekalainen seurakunta nappeja. Näistä sekä täytevanusta ja värikkäistä langoista sain aikaan seuraavaa:

Kolme pientä koristetta ryhmäpotretissa.

Pieniä tyynyjä voi käyttää koristeina tai vaikkapa avaimenperinä.

"Yksi pieni elefantti marssi näin..."

Ensimmäinen huopakoristeista oli pieni vihreä tyyny, johon ompelin kiinni keltaisen napin auringoksi ja pienen punaisen norsunapin. Norsunapit ovat olleet minulla useita vuosia ja olin iloinen, että keksin  niille sopivaa käyttötarkoitusta. Viimeistelin auringon ompelulangalla ja lisäsin muutaman piston norsulle poluksi.

Seuraavalle henkilölle tein vaaleanpunaisen sydämen kukkanappeineen ja vihreine kirjailulankoineen. Tämä työ oli itselle mieluisin ja työn värimaailmalla saattoi olla asian kanssa tekemistä.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, tein neliön muotoisen norsutyynyn samoilla periaatteilla kuin edelliset. Tässä kuvassa näkyy enemmän "auringon säteet", jotka on tehty hyvin yksinkertaisella tavalla.

Pikku koristeet olivat mielestäni helppotekoisia ja niiden tekemiseen ei mennyt kauan aikaa. Käytetyt materiaalit olin hankkinut aikaisemmin jo kirpputorilta, joten kustannuksetkin jäivät alhaisiksi. Minusta koristeita oli mieluista tehdä ja lopputulokseen olen myös tyytyväinen.

Sisustustaulujen lumo

Olen tehnyt käsilläni kortteja, pieniä ja vähän suurempiakin käsitöitä melkein koko ikäni. Kuvia minulla ei alkuaikojen väkerryksistä ole, joten aloitankin käsitöitteni esittelyn ajoilta, jolloin sain haltuuni digikameran.

Kiinnostuin muuan vuosi sitten sisustustauluista ja innostustani siivitti ajatus niiden helposta valmistamisesta. Ei tarvittu kuin rautakaupasta sopiva styroksilevy, omaa silmää miellyttävä kangas ja esimerkiksi huonekalunastoja kankaan kiinnittämiseen sekä rautalankaa ripustamiseen. Yhden taulun jälkeen intouduin tekemään vielä pari taulua lisää ja tekisin niitä enemmänkin, jos vain seinille mahtuisi. Keskimmäisestä taulusta on kuva alapuolella.

Kyseiseen tauluun käytetty kangaspala löytyi Marimekon alennuskorista noin kaksi vuotta sitten.

 

ja siitä se ajatus sitten lähti

Introduction

Pitkän jahkailun jälkeen ja osittain ystävieni esimerkistä, olen päättänyt luoda oman nurkkaukseni blogien ihmeelliseen maailmaan. Blogissani haluan esitellä erilaisia käsitöitä, joita olen vuosien varrella tehnyt ja joita tulen vastaisuudessa toivottavasti myös tekemään.

Tykkään esteettisistä asioista ja olen kiinnostunut vanhan tavaran kunnostamisesta ja mielikuvituksellisesta uusiokäytöstä. Erityisesti minua kiehtovat erilaiset napit - ei mitkään nieltävät, vaan ne vaatteissa käytetyt ;). Niihin liittyvä fiksaatio minulla on ollut niin kauan kuin muistan ja varastostani saattaakin löytyä enemmän kuin sata nappia.

Kirpputorit ovat olleet minulle aina aarreaittoja ja niissä kierrellessä ajatukseni pakertelevat näkemieni tavaroiden ja vaatteiden parissa, miettien niille uusia käyttötarkoituksia. Käytänkin töissäni usein kierrätysmateriaaleja. Kirpputorit ovat mielestäni mainio keksintö, sillä nykyaikana heitetään paljon pois tavaraa, jota pystyttäisiin vielä uusiokäyttämään.

Väkertäjän verstas on myös eräänlainen kannanotto nykymaailman elämäntyyliä kohtaan, mutta tarkoituksenani ei ole paasata. Toivon blogini synnyttävän ideoita ihmisillä ja rohkaisevan käyttämään mielikuvitusta. Kommentit ja kysymykset ovat tervetulleita.

P.S.

3. esimerkki napeista: my dog Nappi