Lahja pellistä

Tänä jouluna annoin yhden itse tehdyn lahjan. Idea lahjalle tuli sen nykyiseltä omistajalta, kun hän aikaisemmin syksyllä oli sellaisen perään haikaillut. Kyseessä oli saunakyltti.

Varastoni kätköistä kaivoin esille peltiset sydämet, jotka ajattelin olevan mainio pohja kyltille. 

Syrämmet pellistä

Suunnitelmani oli maalata sydän sienellä tuputtamalla, kahta väriä käyttäen. Aluksi tein paperi sabluunoja päättääkseni, miten sydämen maalaisin. 

Paperisabluunat

Sopivan sabluunan avulla tuputtelin harmaan ja valkoisen maalipinnan pellille. En halunnut maalata pellin pintaa kuitenkaan umpeen vaan jätin pellin kivasti kiiltämään maalipinnan välistä. Mielestäni lopputulos oli nätti.

Maali kuivumassa

Kyltti tarvitsi vielä toki tekstin osoittaakseen tarkoituksensa. Aluksi aioin tulostaa sopivalla fontilla tekstin paperille ja tehdä siitä sabluunan, mutta päädyinkin maalaamaan tekstin käsin. Viimeisen lakkakerroksen kuivuttua liimasin vielä pätkän pitsinauhaa kylttiin ja lisäsin juuttinarun peltipohjan valmiiseen reikään. Voilá, lahja oli valmis.

Valmista tuli

Nyt tahdon toivottaa kaikille oikein hyvää uutta vuotta 2013! Väkertäjän verstas palaa taas asiaan uusin kujein :)

Syksyn satoa

Syksyn aikana on tullut tehtyä erilaisia kortteja ja nyt vuoden lähestyessä loppuaan on hyvä kootakin tekemiset yhteen. Ensimmäisenä on kortti kaverilleni, joka oli muuttanut uuteen kämppään. 

Marlene Dietrich

Kortti muotoutui aikakauslehdistä leikkaamistani kuvista ja kartonkipohjasta sekä muovisesta pitsinauhasta.

Aikaisemmin syksyllä serkkuni tuli naisen ikään ja kokosin hänelle survival kitin nättiin pussukkaan, jonka löysin kirpputorilta viime kesänä. Kylkijäisiksi tein luonnollisesti kortin.

Survival kitti

Korttien lisäksi olen kokeilin syksyn aikana ensimmäistä kertaa korin virkkaamista onnistuneella lopputuloksella. Haaveena olisi tehdä joku päivä virkattu pitsiliinamatto. 

Virkatut korit

Sitten koitti joulukorttien aika...

Kortti lehtileikkeestä

Joulupuu leimasimella

Joulupuu värjätyn kirjan sivusta

Vielä mahtuu tähän vuoteen yksi asia, joka toivon mukaan siivittää meidät idearikkaaseen uuteen vuoteen! ;) Sen tulen esittelemään seuraavassa päivityksessäni.

Tuunattua valaistusta jouluksi

Kynttilöiden polttaminen kuuluu monen ihmisen harrastuksiin varsinkin joulun aikoihin. Sainkin eräältä tuttavalta kauniit kynttilänjalat aikaisemmin syksyllä.

Koristeelliset kynttilänjalat

Jalat kuitenkin olivat mielestäni tuunauksen tarpeessa, sillä kokomustana ne olivat mielestäni toki tyylikkäät, mutta aika synkeät. Oli siis aika penkoa hieman varastoja!

Muodonmuutos työn alla

Minulla oli edelleen jäljellä osia puretusta kristallikruunusta, joilla aloin keventämään jalkojen ulkonäköä. Yhdistelin sekä uusia että vanhoja "kristalleja" toisiinsa ja lopputulos oli mielestäni kiva.

Valmiit kynttilänjalat toimittamassa virkaansa

Rauhallista joulua! 

Lahja 100% kierrätetystä

Pari kesää sitten iskin silmäni kirpputorilla metalliseen pikku tarjottimeen, en onneksi kirjaimellisesti. Tarjotin oli hyvin pelkistetty eikä silmää hivellyt rujolla pinnallaan, mutta päätin sillä hetkellä tekeväni siitä toisen liitaulun. Taulu valmistui nopeasti, toisin kuin kookkaampi edeltäjänsä.

Valmistuttuaan käyttöä pikku taululle ei kuitenaan löytynyt, vaikka nätti se olikin. Sitten koitti syksy 2012 ja systerin synttärit ja liitutaulu sai mahdollisuutensa. Taulu kuitenkin kaipasi jotain lisäominaisuuksia. Niinpä ryhdyin hommiin.

1. Aluksi leikkasin tyhjän juomatölkin seinämät irti.

2. Taitoin seinämät levyksi

3. Kanttasin reunat

4. Hain varastosta metallikeppejä, jotka olin ottanut talteen vanhasta pyykinkuivaustelineestä.

Niistä taivuttelin rungon

5. Mallasin osia yhteen 

6. Rei'itin levyn reunat 

7.  Kiinnitin osat toisiinsa metallilangalla ja koristelin...mitähän olinkaan saanut aikaiseksi?

Valmista tuli

Lahjaksi tein pienen liitutaulun, jonka kaivattuna lisäominaisuutena on liitukouru. Kaveriksi taululle tein vielä kortin sekä magneetteja söpöistä napeista.

         

Onnea systerille <3

Verstas jäässä ja tekijä horteessa?

Verstaan emäntäkö horteessa? Kyllä! Näin on kesän jälkeen päässyt käymään, mutta älkää huoliko lukijat hyvät, jatkoa tulee, ehkä hitaasti, mutta varmasti. Verstaan nurkkia olen lämmitellyt uusilla ideoilla ja kädet ovat kohmeesta elpyneet parin projektin voimin. Tästä vielä noustaan!

Päivitystä tulee jo tämän viikon aikana, kuulolla siis pysykää! :) Lopuksi vihjettä tulevasta, arvatkoon ken keksii! 

Tiiseri

Leipää entisajan malliin

Olen iloinen monesta asiasta elämässäni ja yksi niistä on puulämmitteinen liesi kesäkeittiössämme. Viime kesänä kokeilin sitä ensimmäisen kerran ja mummini hyvän opetuksen pohjalta sain aikaiseksi onnistuneita leipiä. Niinpä alkoi uunin lämmitys. Homma oli kova, sillä ulkonakin oli reilu 20 astetta lämmintä.

H O T !

Uunin lämmetessä pyöräytin ohrarieskataikinan, jonka ohjeen sain anopilta. Tässä se ois:

Pikkurieskat

1/2 l maitoa

1/2 tl hiivaa

1/4 tl leivinjauhetta

1 1/2 tl suolaa

reilu 2 dl rikottuja ohrasuurimoita (tai 1 dl suurimoita, jotka turvotetaan ensin vedessä)

1/2 l vehnäjauhoja

1/2 l ohrajauhoja

Maito kädenlämpöiseksi, johon sekoitetaan loput. Kiinteä taikina kaulitaan 1/2 cm paksuiseksi levyksi, josta muotilla tai ilman leikataan rieskoja. Rieskat kannattaa pistellä haarukalla ennen uuniin laittoa. 

250°C-300°C  7-10 min.

Lopuksi NAM NAM!

Uunia vailla, muottina ison termoskannun kansi

Pistelyhaakura

 

Uunin lämpöhön

Voi vain puuttuu

Takaisin radalle sinappipurkin voimin

Rakkaat lukijat ja satunnaiset kävijät! Väkertäjä on innostunut kesälaitumista niin kovasti, ettei ole päässyt päivittämään tekemisiään blogiinsa pitkään aikaan. Anteeksipyyntöni siitä! Kesät tulee nykyään vietettyä maaseudulla ja siellä intressit ovat kaikkea muuta kuin mitä internetti voi tarjota. Mutta nyt koetan kuitenkin ryhdistäytyä ja jakaa asioita, joita olen puuhaillut näiden viikkojen aikana.

Anopillani on tapana säästää satunnaisesti esim. peltipurkkeja siltä varalta, että miniä niistä jotain tekisi (hän tuntee siis minut jo aika hyvin :)). Näin kävi ihan tällä viikolla, kun hän ojensi minulle tämän:

Senapspulver

Itselläni oli kuitenkin jo samanlaisesta purkista tehty rasia, joten ehdotin hänelle tekeväni rasian myös hänelle. Anopilla ei ollut mitään sitä vastaan ja aloinkin hommiin inspiraation iskun voimin.

Suunnitelmaani kuului, että maalaisin purkin ja koristelisin sen itse tehdyillä leimasimilla. Aluksi maalasin purkin akryyliväreillä anopin tykkäämällä värillä. Värimaailma olisi oransia, mustaa ja harmaata.

Ensimmäisiä kerroksia

Maalin kuivuessa kaivoin esille vanhoja pyyhekumeja, joita aloin työstämään halumaani muotoon tarjolla olevien välineiden avulla.

Ennen leimaamista ohensin akryyliväriä hieman. Seuraavaksi olikin edessä luovin osuus ja onnistuin siinä mielestäni hyvin. Hauska juttu oli, että harmaa maali näyttää oranssia taustaa vasten miltein siniseltä, mikä ei tosiaankaan haittaa. Anoppi oli tyytyväinen uudistuneeseen purkkiinsa.

Lakkaa vaille valmista

Nappeja ja pitsiä

Koitti se päivä, että oli aika kaivaa nopsasti etenevän kevään kunniaksi nappikätköt esille. Aikomuksenani oli tehdä muutama magneetti pienelle liitutaululleni. 

Nappien lisäksi etsin eri levyisiä pitsinauhan pätkiä, valkoisen huopakankaan tilkkuja ja ompeluvälineet.

Tarvikkeita

Aluksi ompelin leveillä pistoilla pitsinauhan pätkän päästä päähän.

Kiristin ompeleen, jolloin sain aikaiseksi ruusukkeen.

Pitsiruusuke

Ruusukkeen "nurjalle" puolelle asetin huopakankaan palasen ja vastakkaiselle napin. Osat yhdistyivät kätevästi napin ompelemisen yhteydessä. 

Pienet magneetit

Tein pienien magneettien lisäksi suuremman ruusukkeen, jonka koristelin avokätisemmin. Siitä tuli nätti. En ole vielä varma teenkö siitäkin magneetin vai ruusukkeen. Mitäs tuumaatte?

Ollakko vai eikö olla magneetti?

Kristallia keittiöön

Löysin kirpparilta kerran isohkon kynttiläkruunun, joka nätin ulkomuodon ja edullisen hintansa perusteella päätyi mukaani. 

Yksinkertaisen nätti

Halusin kuitenkin saada siihen säväyksen glamouria ja suunnittelin laittavani siihen muutaman kristallin koristukseksi.  Mutta mistä kristallit?

Kruunu lapsuudesta

Vastaus löytyi varastosta. Olin säilönyt sinne lapsuudenkodista talteen ottamani kristallikruunun, joka oli vain odottamassa parempia päiviään. Nyt sillekin tulisi vihdoin taas käyttöä. 

Irti kaikki mitä saan

  

Tässä työvaiheessa parin euron pihtisetilleni tuli käyttöä. Irrotin vanhasta kynttiläkruunusta kaikki kristallit ja manttelit, joita voisin käyttää esim. muiden kynttiläjalkojen kaverina. Vielä jäi käyttökelpoisia osia kiinnikin, mutta eiköhän niistä tulevaisuudessa jotain keksi.

bling bling

Seuraavaksi oli vuorossa sommittelua ja lisää sommittelua kunnes lopulta kristallit alkoivat löytää paikkansa. Muodonmuutos oli seuraavanlainen:

Ennen

&

Jälkeen

Close up

Kyllä sitä on kiva keittiössä ollessa katsella. Kynttilöitä en siinä polttele, sillä välimatka kattoon on vaarallisen pieni ja alemmas laskiessa paremman puolen pää on tulilinjalla. Koristeena se siis pysyköön, mutta hieno sellainen siitä tulikin, eikös? :)