Kun ikuisuusprojekti sai toisen mahdollisuuden

Oli vuosi 2004 ja silloin vielä nuori väkertäjä aloitti ensimmäistä suurkutomisprojektiaan hienosta kitty-mohair langasta. Tavoitteena oli saada aikaiseksi käsityölehden mallia soveltaen neuletunika. 

Työ alkoi kovalla innolla, mutta hiipui pian kuten moni käsityö alkuinnostuksen jälkeen. Tarkoitus oli kyllä jatkaa mahdollisimman pian, mutta....

Kolme neulottua palaa yhdistettynä

Seuraavan kerran tartuin työhön tänä syksynä ja päätin antaa sille uuden mahdollisuuden. Aikaansaamani ensimmäisen palan jatkoksi tein syksyn aikana pikkuhiljaa kaksi kaveria ja niistä viimeisimmän sain valmiiksi nyt joulun alla.

Pilvenhattarareunus <3

Muodissahan on nyt lenkkihuivit, jollaista en vielä omista. Niinpä ikuisuusprojektistani tuli osa tätä unelmahuivia.

Virkkuukoukulla viimeistely

Ready

Nyt kelepaa pakkasilla ulkona kulkia eikä pitäisi kaulaa palella tammikuun pakkasilla! Loppujen lopuksi huivi valmistui nopeasti, vaikka uudelleen aloittamisessa kestikin hieman. ;)

Hyvää uutta vuotta!

Joulukortteja

Joulukortteja on ihana lähettää ja nautin varsinkin niiden valmistamisesta. Viime vuonna minulla olikin sopivasti aikaa tehdä suurimman osan niistä itse. Seuraavana kuvia muutamasta.

Servettiliinakortti

Tähän korttiin liittyy hupaisa muisto. Ystäväni, jolle kortin osoitin, oli syömässä kanssani ravintolassa, kun hän illastamisen lopuksi heitti ihan vitsillä, että minähän voisin tästä servetistä kortin hänelle. Minäpä ovelana tyttönä sujautin yhden servetin käsilaukkuuni vaivihkaa illan lopussa ja lopun sitten arvaattekin. 

Leimasinkuusi

 Joulukuusi-idean nappasin Tiimari lehdestä.

Huopasydän

Huopapallo

Kissakukkaroarvonnasta vielä. Toinen arvonnan voittanut ei ottanut yhteyttä, joten arvoin kukkaron jäljelle jääneiden kesken uudestaan. Uusi voittaja on Muhku! Onneksi olkoon!


Ja nyt haluan toivottaa kaikille rauhallista joulua ja onnea uuteen vuoteen! Väkertäjän verstaskin sulkee ovensa loppu vuodeksi, joten nähdään ensi vuonna! :)

Arvonnan voittajat

Arvonta on nyt suoritettu virallisten valvojien läsnäollessa. :) Arpaonni suosi Creaa ja Tonttua!! Onneksi olkoon! Kiitos myös muille osallistujille! Arvontoja on luultavasti tulossa lisää tulevaisuudessa. Lähetätkö Tonttu postiosoitteesi facebookin tai sähköpostiini. Osoite löytyy profiilistani.

Hyvää joulun odotusta kaikille! :)

Kissakukkarot ja arvonta!!

Mitään meijeriä sen enempää mainostamatta, on moni varmaan huomannut Valion rasvattomien maitopurkkien kyljessä viehättävän kissakuvan. Ensimmäisen kerran kun sen näin, piti hieraista silmiä pari kertaa. Tämä taiteellinen kissa on Klaus Haapaniemen käsialaa ja olen ollut siihen ensinäkemältä ihastunut.

Kissamaitoa :)

Kirjava kylki innosti säästämään tyhjät tölkit, sillä halusin hyödyntää niitä jotenkin. Aluksi leikkasin yhdestä pestystä tölkistä koristeen, jota voisi pitää pöydällä esim. pääsiäisenä. Muutamaa päivää myöhemmin muistin lahjan, jonka olin saanut ystävältäni kerran.

Mikä se on?

Kyseessä oli siis rahakukkaro, joka oli valmistettu - mistäpäs muusta kuin - maitotölkistä! Riemastuin ideasta tehdä itse samankaltainen kukkaro ihanasta kissamaitotölkistä.

Rupesinkin miettimään toteuttamista ja sainkin parin kokeilukappaleen jälkeen aikaiseksi ensimmäisen toimivan, mutta ulkomuodoltaan kuitenkin vain tyydyttävän version. "Tuotekehittely" siis jatkui ja sain kuin sainkin kaikin puolin miellyttävän kokonaisuuden. 

Tässäpä lopputulos:

Kissapurkki kavereineen muodonmuutoksen jälkeen

Kukkaron sisusta

Kukkaroissa on nepparikiinnitys. Sisäpuolelta löytyy kaksi lokeroa ja sinne mahtuu muutamia kortteja (omassa nyt 4, mutta enemmänkin mahtuisi) ja käteistä.

ja vielä takaa

Haluan nyt jakaa jotain omastani ja järjestää ensimmäisen arvonnan! Palkintoina ovat siis kyseiset 2 kissakukkaroa ja arvonta tapahtuu kaikkien blogissani kommentoijien kesken eli esim facebookin kommentteja ei oteta huomioon. Jos sinulla ei ole omaa tiliä täällä, niin jätä kommentti esim. nimimerkillä, sillä anonyymiviestejä on hankala erottaa toisistaan.

Kommentoida voi aina la 3.12 klo 12 saakka, jolloin arvonta päättyy.  Arvonta suoritetaan seuraavana päivänä ja voittajat julkistetaan blogissani.

Ih hah haa, ih hah haa!

Sisarpuoleni syntymäpäivä oli tulossa ja tein hänelle onnittelukortin hänen rakkaan harrastuksensa pohjalta. Harrastusta tuskin tarvitsee nimetä, sillä se selviää korttia katsomalla. Aika kortin tekemiseen oli rajallinen, joten tällä kertaa en kerinnyt eri tekovaiheista kuvia napsia. Mutta tältä valmis kortti siis näytti. 

hopotihopotihoo!

Hevosen ja "pitsireunuksen" materiaalin löysin aikakausilehdestä ja mallin siluettihevosesta netin ihmeellisestä maailmasta. Sitten seurasi eri osien liimaaminen, joka vaati kärsivällisyyttä. Kortti valmistui kuitenkin suhteellisen nopeasti ja lopputuloskin oli mieluinen.

First request

Olipa kerran päivä, jota en osannut odottaa. Blogini kautta olin saanut ystävältäni toiveen, että tekisin hänelle kännykkäpussin. Olin toiveesta innoissani, sillä kyseessä olisi ensimmäinen tilaustyöni. Kännykkäpussin työstämiseen sain melkeinpä vapaat kädet ja se teki työstämisestä haastavan miellekästä. Sovimme ystäväni kanssa vain väristä ja tekotavasta.

Virk, virk.

Rupesin siis työstämään huovutettavaa pussukkaa ystäväni antamien mittojen mukaan. Ensimmäinen hetki ennen virkkausta meni kutistumisvarojen arvioimiseen ja laskeskeluun. Tämän jälkeen pussukka valmistui virkaten näpsäkästi.

Nurinkurin

Virkkaamisen jälkeen olin pussukkaan tyytyväinen. Eritoten minua kiehtoi pussukan kääntöpuoli, joten päätinkin ottaa sen päällypuoleksi. Virkkasin myös lenkin, joka tulisi nappikiinnitystä varten. Sitten laitoin työn koneeseen jännityksen vallitessa, sillä en ollut tässä vaiheessa aivan varma mitä löytäisin koneen syövereistä pesuohjelman päätyttyä.

neulahuovutettu sydän

Pesun jälkeen pussukka oli kitistynyt reilusti, eikä koneesta ulos ottamaani pientä villamöykkyä juuri kännykkäpussiksi aluksi tunnistanut.  Hätä ei ollut kuitenkaan tämän näköinen, sillä kostea villa on helposti muotoiltavissa ja venytettävissä, ja sain kännykkäpussista passelin näköisen ja kokoisen. Yllä onkin kuva seuraavasta ja miellyttävimmästä työvaiheesta eli koristelusta.

Postittamista vailla

En muistanutkaan, että neulahuovutus olisi ollut niin kivaa, sillä edelisestä kerrasta on ainakin 8 vuotta. Pelkästään neulahuovutettunakin olisi koristus ollut sievä, mutta halusin vielä "tikata" sydämen puuvillalangalla taustaansa. Tämä oli ihan käytännön syistäkin sopiva ratkaisu, sillä tikkaus pitäisi huovutuksen paremmin paikalla eikä se pääsisi niin helposti rispaantumaan.

Viimeiseksi kiinnitin vielä napin ja ensimmäinen tilaustyöni oli valmis. Ilokseni kännykkäpussukka oli mieluisa ystävälleni. :)

Happy Birthday to you

Serkkuni syntymäpäivä lähestyi ja halusin muistaa häntä kortilla. Kortin lisäksi tarkoituksenani oli antaa pieni lahja, joka oli Marylin Monroe aiheinen magneetti. Magneetti oli mielestäni hieno ja suunnittelin liittäväni sen osaksi korttia.

Step one

Aluksi leikkasin mustaan kartonkiin aukon ja sain näin aikaiseksi etupuolen kehykset. Minulta löytyi fuksian punaista kartonkia, jolla sain kontrastia kortin tummanpuhuvaan värimaailmaan.

Kirjan pyhäinhäväistys, désolé J.G. Ballard

Viime kesänä olin löytänyt kirpputorilta ranskankielisen kirjan askartelu- tarkoitukseen ja halusin käyttää sitä hyväksi tässä kortissa. Kuviosaksilla sain leikattua siihen koristeelliset reunat.

Palapeli

Tässä vaiheessa olin liimannut kirjan sivun kiinni ja tehnyt magneettia varten kiinnitysalustan. Seuraavaksi liimasin vielä kiinnitysalustan ja kehyksen kiinni.

Takaosan valmistamista

Kortin takaosasta halusin tehdä samankaltaisen kuin etupuolesta ja käytinkin siihen samoja materiaaleja.

Ehkä liian dramaattista

 Lopputulos näytti liian synkeältä ja takaosa selkeästi kaipasi jotain. Niinpä...
 

Paljon parempi

....fuksian punainen kartonki riensi jällen apuun ja kortin takaosa oli onnittelutekstejä vaille valmis.

Happy Birhtday to you, happy birthday to you....

Pisteenä iin päälle lisäsin korttiin Marilyn magneetin ja onnittelutekstit.

Jäähyväiset kesälle

Kesän loputtua olen viettänyt hiljaiseloa väkerryksien tekemisessä. Hiipien lisääntyvä hämäryys ja ilmojen kylmeneminen ilmeisesti ovat syöneet intoa ryhtyä uusiin projekteihin ja energiaa on pitänyt säästää arkisimpiin toimiin. 

Mutta jotta blogini ei kuivuisi kokonaan kasaan, haluan nyt jättää viralliset jäähyväiset kesälle kuvin, joita olen ottanut pitkin kesää.

Juhannus

Keskikesän väriloistoa taivaankannella

Loppu kesästä kävin Tallinnassa. Olen ehkä hassu, mutta rakastan katsella vanhoja taloja, jotka ovat aikojen nakertamia. Kaiken ei tarvitse olla täydellisen sliipattua.

Vanhan Tallinnan hassunkurinen rakennus vinoine ovineen

Yksityiskohta talon seinästä. Ajan luoma runollinen väriyhdistelmä.

Oman maan satoa :)

Kylmä puskee järven perukoilta. Syksy ei ole kaukana...

Tällä hetkellä on muutama projekti meneillään väkerryksienkin saralla. Lisää päivityksiä siis tulossa, kunhan arkisilta touhuiltani ehdin niitä valmiiksi saada. :)

Nappikauppaa

Minulla on ystävä Muhku, joka on itseni tavoin kiintynyt nappeihin ja tykkää myös kerätä niitä. Itsellänikin on tosiaan ainakin parin sadan napin varasto odottamassa käyttöä. Kerran keksimme hauskan idean alkaa nappivaihtokauppaan.

Laadimme yhdessä listan, jossa oli 20 eri napin ominaisuutta, esimerkiksi "puinen nappi", "inhokkinappi", lempi nappi". Tästä listasta saimme valita 10 nappia, jotka halusimme toiselle lähettää. Nappilähetykseen kuului myös kortti, ikäänkuin saatteena napeille.

Aloittaessani nappien valitsemista ja kortin suunnittelua, päähäni tuli ajatus yhdistää nappikokoelma ja kortti. Niinpä aloinkin tehdä nappikorttia!

Nappien ompelua

Tähän vaiheeseen mennessä olin valinnut taustapaperit ja leikannut valkoisen paperin koristesaksilla sopiviksi palasiksi ja liimannut ne taustapaperiin. Tämän jälkeen ompelinkin napit kiinni.

Kierrätettyä kehyksiksi

Pidän nappien lisäksi pientä varastoa muista askartelumateriaaleista. Joskus otan talteen mieluisen värisiä ja käyttökelpoisia kartonkitaustoja, joita tulee ostettavan tavaran mukana. Tässäkin kortissa päätin käyttää varastoani hyväksi ja leikkasin kehykset kortille.

Kokoamista ja liimaamista

Kuvauksien naputtamista KUNNON kirjoituskoneella

Alkuperäisen idean mukaan olisin kirjoittanut korttiin nappien alle kuvaukset "lempi nappi" jne. ja kortin otsikon käsin, mutta sitten muistin omistavani vanhan kirjoituskoneen, joka on minua ennen kuulunut äidilleni. Kirjoitusjälki oli mielestäni korttiin sopiva.

yksi nappi vielä

Liimasin kehyksien päälle loput ja lisäsin otsikon "The Button Collection '11" ja nappikuvaukset nappien alle.

Valmis kortti

Viimeiseksi lisäsin korttiin tervehdyksen ystävälleni "allekirjoituskynänapin" kera. Alla vielä lähikuva valmiista kortista

Apua muistihäiriöisen nuoren(kin) arkeen osa 2

Tervetuloa tutustumaan Väkertäjän verstaan uuteen aikakauteen. Tulevaisuudessa pyrin sisällyttämään osaan julkaisuistani myös ohjeellisia kuvia, joita olen nyt ottanut uudempien projektien yhteydessä. Kommentit ja kysymykset koskien kuvia, ohjeita ja blogia yleensäkin ovat tervetulleita.

Mutta nyt itse asiaan. Viime kerralla lupasin jatkoa muistitaululle, jonka valmistin viime syksynä. Tänä kesänä aloin haaveilla muistikirjasta, johon tuunaisin omanlaiset kannet. Ajatuksenani oli löytää yksivärinen, käteen sopiva muistikirja, johon kiinnittäisin paperiliimalla servettejä.

Lähtötilanne

Etsin valkoista muistikirjaa, koska ajattelin servettikuvioiden näkyvän pinnasta parhaiten, mutta päädyin kuitenkin mustaan. Kyseisen muistikirjan muoto ja koko miellytti silmää, ja ajattelin saavani samalla mukavaa lisähaastetta tuunaamiseen. Sinisävyiset servetit valkoisine ruusuineen miellyttivät eniten marketin suunnattoman servettitarjonnan keskellä.

Paperiliimaa pintaan eli ei näin

Servettien kiinnittämiseen on olemassa decoupage lakkoja, mutta itse olen hyväksi havainnut myös tavallisen erikeepperin, jonka olen vain ohentanut vedellä. Tietenkin lakat voivat olla kestävämpiä, mutta tähän tarkoitukseen paperiliima osoittautui riittävän hyväksi. 

Kuten olen aikaisemmin kertonut, en monesti tykkää valmiista ohjeista vaan mielelläni kokeilen itse, jos se on vain järkevää ja mahdollista. Tässäkin tapauksessa opin kantapään kautta, että ohutta servettiä saa kirjan pintaan kiinni helpoiten niin, että ohennetun liiman sivelee servetin päälle, eikä ensin liimattavalle pinnalle. Servetin kohdistaminen on paljon haastavampaa liimatulle pinnalle kuin liimaamattomalle.

3 kerrosta servettejä 

Sain huomata, ettei kaksi-kolme kerrosta servettejä riittänyt mustien kansien päällä, sillä pinnan kuivuessa muistikirjan alkuperäinen väri paistoi voimakkaasti läpi, eikä servetin kuvioista saanut selvää. Kerroksia tulikin loppujen lopuksi 5 ja liimaamisen jälkeen alkoikin kerroksien kuivumisen odottaminen.

Odottavan aika...

...on...

...pitkä.

Viiden kerroksen jälkeenkin kirjan pinta osoittautui edelleen tummaksi. En halunnut enään lisätä servettikerroksi, mutta piti keksiä vain jokin muu keino, joka pienen pohtimisen jälkeen selkenikin.

Hups se lähti irti

Huomasin puolivahingossa sen, että yhteenkuivuneet servettikerrokset irtosivat helposti muistikirjan tekonahkaisen pinnasta (eli yksittäisen servettikuvan liimaaminen kanteen pelkällä paperiliimalla ei olisi ollut paras vaihtoehto). Irronnut servettipinta ei ollut kuitenkaan projektini loppu vaan uuden idean alku.

Servettipinta irtoaa siistinä levynä

En irroittanut servettipintaa kokonaan irti kirjan kansista vaan jätin sen kiinni päädystä.

Välipaperi

Kirjan tumman pinnan ongelman ratkaisin lisäämällä irronneen servettipinnan ja kirjan kannen väliin valkoisen, sopivaksi muotoillun paperiarkin.

Tadaa!

Valkoinen paperi auttoi tuomaan servetin kuvioita selkeästi esille. Samalla paljastui myös servettikerroksien luoma sumuisa efekti, joka johtui siitä, ettei servetit olleet prikulleen samassa kohdassa toisteensa nähden.

Liimaa, liimaa.

Viimeisessä vaiheessa leikkasin ylimääräiset servetin reunat pois, mutta jätin reunoihin reilun sentin "saumanvarat", jotka liimasin kannen ja sivun väliin.

Saumanvara jäi siis siististi kannen ja sivun väliin, ja kirjani oli valmis!! Jutun lopuksi fiilistelykuvia valmiista kirjasta.

The End