Nappikauppaa

Minulla on ystävä Muhku, joka on itseni tavoin kiintynyt nappeihin ja tykkää myös kerätä niitä. Itsellänikin on tosiaan ainakin parin sadan napin varasto odottamassa käyttöä. Kerran keksimme hauskan idean alkaa nappivaihtokauppaan.

Laadimme yhdessä listan, jossa oli 20 eri napin ominaisuutta, esimerkiksi "puinen nappi", "inhokkinappi", lempi nappi". Tästä listasta saimme valita 10 nappia, jotka halusimme toiselle lähettää. Nappilähetykseen kuului myös kortti, ikäänkuin saatteena napeille.

Aloittaessani nappien valitsemista ja kortin suunnittelua, päähäni tuli ajatus yhdistää nappikokoelma ja kortti. Niinpä aloinkin tehdä nappikorttia!

Nappien ompelua

Tähän vaiheeseen mennessä olin valinnut taustapaperit ja leikannut valkoisen paperin koristesaksilla sopiviksi palasiksi ja liimannut ne taustapaperiin. Tämän jälkeen ompelinkin napit kiinni.

Kierrätettyä kehyksiksi

Pidän nappien lisäksi pientä varastoa muista askartelumateriaaleista. Joskus otan talteen mieluisen värisiä ja käyttökelpoisia kartonkitaustoja, joita tulee ostettavan tavaran mukana. Tässäkin kortissa päätin käyttää varastoani hyväksi ja leikkasin kehykset kortille.

Kokoamista ja liimaamista

Kuvauksien naputtamista KUNNON kirjoituskoneella

Alkuperäisen idean mukaan olisin kirjoittanut korttiin nappien alle kuvaukset "lempi nappi" jne. ja kortin otsikon käsin, mutta sitten muistin omistavani vanhan kirjoituskoneen, joka on minua ennen kuulunut äidilleni. Kirjoitusjälki oli mielestäni korttiin sopiva.

yksi nappi vielä

Liimasin kehyksien päälle loput ja lisäsin otsikon "The Button Collection '11" ja nappikuvaukset nappien alle.

Valmis kortti

Viimeiseksi lisäsin korttiin tervehdyksen ystävälleni "allekirjoituskynänapin" kera. Alla vielä lähikuva valmiista kortista

Apua muistihäiriöisen nuoren(kin) arkeen osa 2

Tervetuloa tutustumaan Väkertäjän verstaan uuteen aikakauteen. Tulevaisuudessa pyrin sisällyttämään osaan julkaisuistani myös ohjeellisia kuvia, joita olen nyt ottanut uudempien projektien yhteydessä. Kommentit ja kysymykset koskien kuvia, ohjeita ja blogia yleensäkin ovat tervetulleita.

Mutta nyt itse asiaan. Viime kerralla lupasin jatkoa muistitaululle, jonka valmistin viime syksynä. Tänä kesänä aloin haaveilla muistikirjasta, johon tuunaisin omanlaiset kannet. Ajatuksenani oli löytää yksivärinen, käteen sopiva muistikirja, johon kiinnittäisin paperiliimalla servettejä.

Lähtötilanne

Etsin valkoista muistikirjaa, koska ajattelin servettikuvioiden näkyvän pinnasta parhaiten, mutta päädyin kuitenkin mustaan. Kyseisen muistikirjan muoto ja koko miellytti silmää, ja ajattelin saavani samalla mukavaa lisähaastetta tuunaamiseen. Sinisävyiset servetit valkoisine ruusuineen miellyttivät eniten marketin suunnattoman servettitarjonnan keskellä.

Paperiliimaa pintaan eli ei näin

Servettien kiinnittämiseen on olemassa decoupage lakkoja, mutta itse olen hyväksi havainnut myös tavallisen erikeepperin, jonka olen vain ohentanut vedellä. Tietenkin lakat voivat olla kestävämpiä, mutta tähän tarkoitukseen paperiliima osoittautui riittävän hyväksi. 

Kuten olen aikaisemmin kertonut, en monesti tykkää valmiista ohjeista vaan mielelläni kokeilen itse, jos se on vain järkevää ja mahdollista. Tässäkin tapauksessa opin kantapään kautta, että ohutta servettiä saa kirjan pintaan kiinni helpoiten niin, että ohennetun liiman sivelee servetin päälle, eikä ensin liimattavalle pinnalle. Servetin kohdistaminen on paljon haastavampaa liimatulle pinnalle kuin liimaamattomalle.

3 kerrosta servettejä 

Sain huomata, ettei kaksi-kolme kerrosta servettejä riittänyt mustien kansien päällä, sillä pinnan kuivuessa muistikirjan alkuperäinen väri paistoi voimakkaasti läpi, eikä servetin kuvioista saanut selvää. Kerroksia tulikin loppujen lopuksi 5 ja liimaamisen jälkeen alkoikin kerroksien kuivumisen odottaminen.

Odottavan aika...

...on...

...pitkä.

Viiden kerroksen jälkeenkin kirjan pinta osoittautui edelleen tummaksi. En halunnut enään lisätä servettikerroksi, mutta piti keksiä vain jokin muu keino, joka pienen pohtimisen jälkeen selkenikin.

Hups se lähti irti

Huomasin puolivahingossa sen, että yhteenkuivuneet servettikerrokset irtosivat helposti muistikirjan tekonahkaisen pinnasta (eli yksittäisen servettikuvan liimaaminen kanteen pelkällä paperiliimalla ei olisi ollut paras vaihtoehto). Irronnut servettipinta ei ollut kuitenkaan projektini loppu vaan uuden idean alku.

Servettipinta irtoaa siistinä levynä

En irroittanut servettipintaa kokonaan irti kirjan kansista vaan jätin sen kiinni päädystä.

Välipaperi

Kirjan tumman pinnan ongelman ratkaisin lisäämällä irronneen servettipinnan ja kirjan kannen väliin valkoisen, sopivaksi muotoillun paperiarkin.

Tadaa!

Valkoinen paperi auttoi tuomaan servetin kuvioita selkeästi esille. Samalla paljastui myös servettikerroksien luoma sumuisa efekti, joka johtui siitä, ettei servetit olleet prikulleen samassa kohdassa toisteensa nähden.

Liimaa, liimaa.

Viimeisessä vaiheessa leikkasin ylimääräiset servetin reunat pois, mutta jätin reunoihin reilun sentin "saumanvarat", jotka liimasin kannen ja sivun väliin.

Saumanvara jäi siis siististi kannen ja sivun väliin, ja kirjani oli valmis!! Jutun lopuksi fiilistelykuvia valmiista kirjasta.

The End