Kissakukkarot ja arvonta!!

Mitään meijeriä sen enempää mainostamatta, on moni varmaan huomannut Valion rasvattomien maitopurkkien kyljessä viehättävän kissakuvan. Ensimmäisen kerran kun sen näin, piti hieraista silmiä pari kertaa. Tämä taiteellinen kissa on Klaus Haapaniemen käsialaa ja olen ollut siihen ensinäkemältä ihastunut.

Kissamaitoa :)

Kirjava kylki innosti säästämään tyhjät tölkit, sillä halusin hyödyntää niitä jotenkin. Aluksi leikkasin yhdestä pestystä tölkistä koristeen, jota voisi pitää pöydällä esim. pääsiäisenä. Muutamaa päivää myöhemmin muistin lahjan, jonka olin saanut ystävältäni kerran.

Mikä se on?

Kyseessä oli siis rahakukkaro, joka oli valmistettu - mistäpäs muusta kuin - maitotölkistä! Riemastuin ideasta tehdä itse samankaltainen kukkaro ihanasta kissamaitotölkistä.

Rupesinkin miettimään toteuttamista ja sainkin parin kokeilukappaleen jälkeen aikaiseksi ensimmäisen toimivan, mutta ulkomuodoltaan kuitenkin vain tyydyttävän version. "Tuotekehittely" siis jatkui ja sain kuin sainkin kaikin puolin miellyttävän kokonaisuuden. 

Tässäpä lopputulos:

Kissapurkki kavereineen muodonmuutoksen jälkeen

Kukkaron sisusta

Kukkaroissa on nepparikiinnitys. Sisäpuolelta löytyy kaksi lokeroa ja sinne mahtuu muutamia kortteja (omassa nyt 4, mutta enemmänkin mahtuisi) ja käteistä.

ja vielä takaa

Haluan nyt jakaa jotain omastani ja järjestää ensimmäisen arvonnan! Palkintoina ovat siis kyseiset 2 kissakukkaroa ja arvonta tapahtuu kaikkien blogissani kommentoijien kesken eli esim facebookin kommentteja ei oteta huomioon. Jos sinulla ei ole omaa tiliä täällä, niin jätä kommentti esim. nimimerkillä, sillä anonyymiviestejä on hankala erottaa toisistaan.

Kommentoida voi aina la 3.12 klo 12 saakka, jolloin arvonta päättyy.  Arvonta suoritetaan seuraavana päivänä ja voittajat julkistetaan blogissani.

Ih hah haa, ih hah haa!

Sisarpuoleni syntymäpäivä oli tulossa ja tein hänelle onnittelukortin hänen rakkaan harrastuksensa pohjalta. Harrastusta tuskin tarvitsee nimetä, sillä se selviää korttia katsomalla. Aika kortin tekemiseen oli rajallinen, joten tällä kertaa en kerinnyt eri tekovaiheista kuvia napsia. Mutta tältä valmis kortti siis näytti. 

hopotihopotihoo!

Hevosen ja "pitsireunuksen" materiaalin löysin aikakausilehdestä ja mallin siluettihevosesta netin ihmeellisestä maailmasta. Sitten seurasi eri osien liimaaminen, joka vaati kärsivällisyyttä. Kortti valmistui kuitenkin suhteellisen nopeasti ja lopputuloskin oli mieluinen.

First request

Olipa kerran päivä, jota en osannut odottaa. Blogini kautta olin saanut ystävältäni toiveen, että tekisin hänelle kännykkäpussin. Olin toiveesta innoissani, sillä kyseessä olisi ensimmäinen tilaustyöni. Kännykkäpussin työstämiseen sain melkeinpä vapaat kädet ja se teki työstämisestä haastavan miellekästä. Sovimme ystäväni kanssa vain väristä ja tekotavasta.

Virk, virk.

Rupesin siis työstämään huovutettavaa pussukkaa ystäväni antamien mittojen mukaan. Ensimmäinen hetki ennen virkkausta meni kutistumisvarojen arvioimiseen ja laskeskeluun. Tämän jälkeen pussukka valmistui virkaten näpsäkästi.

Nurinkurin

Virkkaamisen jälkeen olin pussukkaan tyytyväinen. Eritoten minua kiehtoi pussukan kääntöpuoli, joten päätinkin ottaa sen päällypuoleksi. Virkkasin myös lenkin, joka tulisi nappikiinnitystä varten. Sitten laitoin työn koneeseen jännityksen vallitessa, sillä en ollut tässä vaiheessa aivan varma mitä löytäisin koneen syövereistä pesuohjelman päätyttyä.

neulahuovutettu sydän

Pesun jälkeen pussukka oli kitistynyt reilusti, eikä koneesta ulos ottamaani pientä villamöykkyä juuri kännykkäpussiksi aluksi tunnistanut.  Hätä ei ollut kuitenkaan tämän näköinen, sillä kostea villa on helposti muotoiltavissa ja venytettävissä, ja sain kännykkäpussista passelin näköisen ja kokoisen. Yllä onkin kuva seuraavasta ja miellyttävimmästä työvaiheesta eli koristelusta.

Postittamista vailla

En muistanutkaan, että neulahuovutus olisi ollut niin kivaa, sillä edelisestä kerrasta on ainakin 8 vuotta. Pelkästään neulahuovutettunakin olisi koristus ollut sievä, mutta halusin vielä "tikata" sydämen puuvillalangalla taustaansa. Tämä oli ihan käytännön syistäkin sopiva ratkaisu, sillä tikkaus pitäisi huovutuksen paremmin paikalla eikä se pääsisi niin helposti rispaantumaan.

Viimeiseksi kiinnitin vielä napin ja ensimmäinen tilaustyöni oli valmis. Ilokseni kännykkäpussukka oli mieluisa ystävälleni. :)