Mittatilaussukat

Mikä on sen mukavampi tapa kuluttaa junamatkalla aikaa kuin kutominen. Vaunun tasaisessa kyydissä on helppo kehitellä kirjoneuleita ja muistella miten sukan kantapää taas menikään. Tällaiselle sukkapuikkonoviisille tuo ympäristö luo oivan tilaisuuden tarttua puikkoihin. 

Matkan määränpää

Junamatkan aikana tarkoituksenani oli tehdä sukat puoliskolleni, mutta matkan edetessä selvisikin, ettei sukan koko ollut lähellekään hänen vaikka oli kyseessä jo sukkavyötteen maksimi silmukkamäärä. Harkitsin jo sukan purkamista, mutta koska toinen varsi oli jo valmis, päätin lahjoittaa sukat isälleni.

Sukat valmistuivat nopeasti (toisin kuin yläasteen aikaiset sukat, joista ensimmäinen sukka odottaa edelleen paria...). Isän sukkiin tuli omasta päästä keksitty kirjoneule ja tein niiden lestistä ohjetta kapeammat, jotta sukka istuisi paremmin. Välttyäkseni virhearvioinnilta pyysin isääni lisäksi mittaamaan jalkapohjansa pituuden. Tarkkuus kannatti ja tekeleeni istuivat isän jalkaan kuin sukat! ;)

Viittä vaille valmiit

Sukat jo testikäytössä

Sukat saivat hyväksynnän ja pääsivät käyttöön samana päivänä. Tällä hetkellä testaan onnistuisiko tehdä omasta päästä villapaita koiralleni Napille. Muuten en tykkää koiraani pukea, mutta pienen koiran ohut turkki pitää huonosti lämpöä kovilla pakkasille. Katsotaan jos se ensi talveksi valmistuisi. :)