lauantai 30. heinäkuuta 2011

Apua muistihäiriöisen nuoren(kin) arkeen


Sisustusliikkeissä on paljon sieviä tavaroita, joita allekirjoittanut ei ainakaan pysty rajallisen rahamäärän takia hankkimaan. Siellä on kuitenkin kiva silloin tällöin kierrellä ja etsiä ideoita seuraavia projekteja varten.

Kerran kävikin niin, että huomasin eräässä liikkeessä kauniin, ison liitutaulun, jonka kehikot oli valkoista puuta. Hinta huiteli 70 euron paremmalla puolella, joten taulu jäi ostamatta, mutta idea itsetehdystä liitutaulusta jäi kaivertelemaan takaraivoon.

Niinpä alkoi liitutaulun suunnittelu, jolloin päädyin siihen tulokseen, että paras liitutaulun pohjavaihtoehto voisi olla metallinen tarjotin, koska tauluun voisi kiinnittää magneetteja ilman magnetisoitua maalia. Löysinkin kaupoissa kiertelyn jälkeen koristeellisen ja korkeareunaisen peltitarjottimen 5 eurolla marketin tarjouskorista.

Itse liitutaulumaalia saa nykyään monista kaupoista ja koulukaverini opastuksella löysinkin vesiliukoista maalia sopivan kokoisen purkin kohtuuhinnalla. Kotona minulla oli lisäksi akryylimaalia, jota käytin tarjottimen muuhun maalaamiseen ja koristelemiseen.



Apua memliemin arkeen


Tarjotin oli mielestäni loistava löytö hellyyttävine sydän kuvioineen. Peltinen pinta oli mielestäni myös hauska, enkä siksi sitä halunnut kokonaan akryylimaalilla peittää. Vain reunat maalasin valkoisella mattapintaisella maalilla ja liitumaalialueen ympärille tein yksinkertaisen koristemaalauksen.

Sydänreikäkuviot mahdollistivat liitutaulun vaivattoman kiinnittämisen seinään rautalangan avulla ja siellä se sitten nyt on - olohuoneen seinällä, muistuttamassa muistamatonta.



P.S. Seuraavassa julkaisussa tulee olemaan lisää apua arkeen. Stay tuned ;)


keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Cittarikankaan yllättävä elämänkäänne


Olipa kerran suuri tehdas suuren suuressa maassa. Sieltä oli kotoisin vaaleanpunainen maatuskakangas, nimeltä Manski. Jo syntymästään saakka Manski tiesi, että isona hänestä tulisi kaunis keittiöpyyhe, joka koristaisi iloisen emännän tai isännän kotia kotia. Eräänä päivänä Manskista tuli kuin tulikin keittiöpyyhe, joka pääsi esittelemään kauneuttaan kaupan hyllylle. Mutta eipä tienny Manski, mikä häntä oli vastassa.


Niin olisipa vaan tiennyt. Manskista tuli nimittäin keittiöpyyhkeen sijasta toilettilaukku. Kangas oli ulkonäöltään ja vahvuudeltaan juuri oikeanlaista siihen tarkoitukseen.


Manskin uusi look


Toilettilaukku valmistui viime keväänä ennen Helsinki-Tallinna -reissua ja on palvellut tehtävässään hyvin. Luulisi Manskinkin olevan tyytyväinen elämäänsä.

Ps. Manskilla on myös turkoosin värinen kaksoissisar, joka odottaa vielä kohtaloansa...

...to be continued ;)

Sisustustaulu rakkaudella

Vuosi sitten keväällä siivosin anopin kanssa vanhaa taloa. Löysin tuolloin pienen rasian, johon oli koottu erilaisia helmiä ja muuta pientä tavaraa. Eniten minua alkoivat kiinnostamaan mustat, erikokoiset, monikulmaiset helmet. Sain miettiä pitkän tovin miksi ne vaikuttivat niin tutuilta, kunnes keksin, että mummillani oli ollut samanlaisista helmistä tehty kaulakoru, jolla tykkäsin pienenä leikkiä.

Anopin luvalla sain pitää helmet itselläni ja tapani mukaan aloin miettimään niille käyttötarkoitusta. Pyöritellessäni eri kokoisia helmiä silmieni alla, alkoi mieleni pakertamaan uuden sisustustaulu-suunnitelman parissa. Halusin tehdä yksinkertaisella tavalla kauniin ja modernin taulun, jossa voisi käyttää hyväksi helmien porrastettua kokovaihtelua. Mustien helmien taustaksi hankin pehmeänvalkoisen lakanakankaan sekä neliön muotoisen styroksilevyn.


Vanhan talon saalista


Kuvion, jonka helmistä suunnittelin tekeväni, oli symmetrinen sydän. Ennen kuin aloitin työskentelyn tein leivinpaperista sydän kuviolle kaavan ja suunnittelin helmille kankaaseen sopivat paikat kaavan avulla. Tämän jälkeen kiinnitin kaavan kankaaseen ja ompelin helmet siihen kiinni. Lopuksi kiinnitin ilmoitustaulunastoilla kankaan kiinni styroksilevyyn ja tadaa! Hieno tauluni oli valmis.


 
Gift with love

Taulun valmistuttua tajusin, etten sitä itselläni voisi pitää. Taulu oli kuitenkin tekemisen myötä tullut rakkaaksi, enkä halunnut sitä varaston hyllylle lojumaan, joten päätin antaa sen lahjaksi ystävälleni, joka samaisena kesänä oli menossa naimisiin. Taulu oli hänelle mieluinen ja sopi sisustukseenkin.