Tervetuloa tutustumaan Väkertäjän verstaan uuteen aikakauteen. Tulevaisuudessa pyrin sisällyttämään osaan julkaisuistani myös ohjeellisia kuvia, joita olen nyt ottanut uudempien projektien yhteydessä. Kommentit ja kysymykset koskien kuvia, ohjeita ja blogia yleensäkin ovat tervetulleita.
Mutta nyt itse asiaan. Viime kerralla lupasin jatkoa muistitaululle, jonka valmistin viime syksynä. Tänä kesänä aloin haaveilla muistikirjasta, johon tuunaisin omanlaiset kannet. Ajatuksenani oli löytää yksivärinen, käteen sopiva muistikirja, johon kiinnittäisin paperiliimalla servettejä.
 |
| Lähtötilanne |
Etsin valkoista muistikirjaa, koska ajattelin servettikuvioiden näkyvän pinnasta parhaiten, mutta päädyin kuitenkin mustaan. Kyseisen muistikirjan muoto ja koko miellytti silmää, ja ajattelin saavani samalla mukavaa lisähaastetta tuunaamiseen. Sinisävyiset servetit valkoisine ruusuineen miellyttivät eniten marketin suunnattoman servettitarjonnan keskellä.
 |
| Paperiliimaa pintaan eli ei näin |
Servettien kiinnittämiseen on olemassa decoupage lakkoja, mutta itse olen hyväksi havainnut myös tavallisen erikeepperin, jonka olen vain ohentanut vedellä. Tietenkin lakat voivat olla kestävämpiä, mutta tähän tarkoitukseen paperiliima osoittautui riittävän hyväksi.
Kuten olen aikaisemmin kertonut, en monesti tykkää valmiista ohjeista vaan mielelläni kokeilen itse, jos se on vain järkevää ja mahdollista. Tässäkin tapauksessa opin kantapään kautta, että ohutta servettiä saa kirjan pintaan kiinni helpoiten niin, että ohennetun liiman sivelee servetin päälle, eikä ensin liimattavalle pinnalle. Servetin kohdistaminen on paljon haastavampaa liimatulle pinnalle kuin liimaamattomalle.
 |
| 3 kerrosta servettejä |
Sain huomata, ettei kaksi-kolme kerrosta servettejä riittänyt mustien kansien päällä, sillä pinnan kuivuessa muistikirjan alkuperäinen väri paistoi voimakkaasti läpi, eikä servetin kuvioista saanut selvää. Kerroksia tulikin loppujen lopuksi 5 ja liimaamisen jälkeen alkoikin kerroksien kuivumisen odottaminen.
 |
| Odottavan aika... |
 |
| ...on... |
 |
| ...pitkä. |
Viiden kerroksen jälkeenkin kirjan pinta osoittautui edelleen tummaksi. En halunnut enään lisätä servettikerroksi, mutta piti keksiä vain jokin muu keino, joka pienen pohtimisen jälkeen selkenikin.
 |
| Hups se lähti irti |
Huomasin puolivahingossa sen, että yhteenkuivuneet servettikerrokset irtosivat helposti muistikirjan tekonahkaisen pinnasta (eli yksittäisen servettikuvan liimaaminen kanteen pelkällä paperiliimalla ei olisi ollut paras vaihtoehto). Irronnut servettipinta ei ollut kuitenkaan projektini loppu vaan uuden idean alku.
 |
| Servettipinta irtoaa siistinä levynä |
En irroittanut servettipintaa kokonaan irti kirjan kansista vaan jätin sen kiinni päädystä.
 |
| Välipaperi |
Kirjan tumman pinnan ongelman ratkaisin lisäämällä irronneen servettipinnan ja kirjan kannen väliin valkoisen, sopivaksi muotoillun paperiarkin.
 |
| Tadaa! |
Valkoinen paperi auttoi tuomaan servetin kuvioita selkeästi esille. Samalla paljastui myös servettikerroksien luoma sumuisa efekti, joka johtui siitä, ettei servetit olleet prikulleen samassa kohdassa toisteensa nähden.
 |
| Liimaa, liimaa. |
Viimeisessä vaiheessa leikkasin ylimääräiset servetin reunat pois, mutta jätin reunoihin reilun sentin "saumanvarat", jotka liimasin kannen ja sivun väliin.
Saumanvara jäi siis siististi kannen ja sivun väliin, ja kirjani oli valmis!! Jutun lopuksi fiilistelykuvia valmiista kirjasta.
The End
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti